Atorin tarinoita

Sihvar oli laiha viisikymppisissä oleva mies. Hiiren hiljaa tämä koukkunenäinen ja kalju mies hivuttautui ilmanvaihtokanavaa pitkin johon ei suurempi mies mahtuisikaan. Hänen silkkiset vaatteet hioutuivat rikki mutta päättäväisesti hän matkasi eteenpäin kunnes pääsi perille, paksuin kalterein ja ristikolla suojatulle reiälle joka vei itse aurinkokuninkaan makuuhuoneeseen. Luotettavasta lähteestä hän oli kuullut että kun aurinkokuningas oli sotamatkalla pohjoisessa, oli hän jättänyt korvaamattoman arvokkaan tarot pakkansa kotiinsa. Sihvar korottautui ristikolle jotta näkisi sisäpuolelle, ja siellä yöpöydällä selvästi erottui kuun valossa mittaamattoman arvokas paketti, Sihvarin uran rohkein ryöstösaalis. Hän kutsui varjot peitokseen ja muuttui varjoksi joka livahti ristikon läpi ja materialisoitui nurkan varjoisasta kohdasta kuparinväriseksi ihmishahmoksi, stygialaiseksi mestarivarkaaksi. Hän hiipi yöpöydälle äänettömästi ja otti korttipakan käteensä ja hihkaisi onnesta. Hän tek...

Nuori päivähaltianeito käveli yksin metsässä. Hänellä oli päällään kevyet ja löysät kirkkaanpunaiset pellava vaatteet, tyypilliset munkin varusteet. Selässään hänellä oli huotrassa miekka. Metsästä tuli ryhmä likaisia ja kärsineen näköinen ryhmä miehiä. Yhdeltä puuttui hampaita, toinen oli täynnä arpia ja kolmannelta puuttui silmä. Heitä oli yhteensä kuusi ja heistä lihavin kalju mies naureskeli tytölle ja sanoi "Taitaa tyttö olla eksynyt, tarvitsetko apua tyttönen?" hän kysyi pilkalliseen sävyyn vaikka esitti ystävällistä. Tyttö katsoi suoraan häntä silmiin ja vastasi "En tarvise apua, tiedän missä olen ja mihin olen menossa. Itseasiassa taidan olla perillä." Kalju mies hämmästyi tytön vastausta ja kysyi "perillä, olitko tulossa puuta hakkaamaan, vai mitä teet metsässä?" Tyttö vastasi "joo, tavallaan, puuta, tai puupäätä." Tämä alkoi ärsyttämään kaljua mistä joka tuli ihan tytön eteen. "mikäs on tämän nenäkkään tytön nimi?" -...